Pitkä on matka helvetistä ylös valoon

Dante sen sanoi. Helppoa ei tule olemaan. Sen mä tiesin jo etukäteen. Jos tämä olisi helppoa, en olisi 30kg ylipainoinen ja rapakunnossa.

16 viikon projekti on käynnistynyt – no, ihan ookoosti. Koska tunnen itseni läpikotaisin arvelin totuudenmukaisesti, että kaavailemani kova aloitus löytää jossain kohtaa jarrun ja alan himmailemaan. Niinhän siinä kävi. Missään tapauksessa en ole palannut takaisin vanhoihin tottumuksiin, mutta paremminkin voisi mennä. Liikkumisessa vaikeinta on lähteminen. En meinaa millään saada itseäni ovesta ulos.

Jotain muutosta on kuitenkin tapahtunut. Täysin spontaanisti muutamakin eri ihminen kehaisi, että figuurini on hoikistunut. Hiukan hämmentyneenä kiittelin kohteliaisuudesta ja kotona yritin nähdä saman kuin he. No jaa, ehkä mä vähän olen. Vai olenko? Ruusunpunaiset lasit ovat huijanneet mua aikaisemminkin. Vaa’alla hyppiminen alkaa saada kohta sairaalloisia piirteitä ja mun täytyy haudata se varastoon. Oikeasti, ei saa hysteerisesti tuijotella numeroita.

Olo on ollut keskinkertainen. Silloin, kun tietää syöneensä huonommin kuin muina päivinä, naposteluntarve kasvaa hillittömiin mittoihin ja löydän itseni jääkaapilta useammin kuin kerran. Ei hätää, siellä ei ole mitään, minkä syömisestä voisi tuntea morkkista, mutta mua ärsyttää pelkästään se tapa. Siitä on yllättävän vaikea päästä eroon. Ja pahinta on, että oikeasti välillä yllätän itseni, kun tuijotan vihannesten valloittamia hyllyjä. Ikään kuin kulkisin autopilotilla, enkä edes hoksaisi päätyväni kaapille toiveikkaana siitä, että sinne olisi maagisesti ilmestynyt jotain mättämisen arvoista.

Nukun kai ihan hyvin. Sellaista 8-10 tuntia. Havahdun välillä öisin. En oiken itsekään tiedä mihin. Nukun kyllä uudestaan, mutta toisinaan mua hermostuttaa se.

On muuten ollut jännittävää huomata, miten viidessätoista vuodessa ihmisten mielipiteet muuttuvat. Sain synttärikortin äidiltä, johon oli koottu yksi kuva jokaisesta vuodesta tähän päivään asti. Katselin kriittisesti omaa lapsuutta ja teini-ikää, jolloin pidin itseäni lihavana. Lapsena harrastin ratsastusta, monesti pyöräilin vielä kouluun ja tallille eli liikuntaa tuli kyllä harrastettua. En ole koskaan ollut hoikka, mutta silloinkin olin lähinnä roteva. Tanakka. Siltikin luokkatovereiden mielestä olin läski. Ja siinä uskossa mä olen itsekin ollut.

Yläasteella sama laulu jatkui. Läski. Ysillä lähti mopo käsistä ja pahimpina angstikausina vetelin neljää suklaalevyä päivässä, että kykenin turruttamaan oman henkisen pahanolon. Ylläri, eihän se auttanut. Pahensi vain. Siihen aikaan väitin vastaan, etten ollut läski. En varmasti ollut. Tällä järjellä en ollutkaan. Yli 20 kg kevyempänä, sama pituus kuin tänään.

Mulla on tallessa farkut, joita pidin amiksen ykkösellä. Yllättääkö jotain jos sanon, etteivät ne ole lähelläkään sitä pistettä, että voisin sujauttaa ne jalkaani? Ja silloinkin hoin itselleni olevani tarpeettoman lihava lyllerö. Kun ihmiset kerran niin sanoivat, niin olihan sen oltava totuus.

Ja nyt kun oikeasti olen hälyttävän läski, kukaan ei halua puhua asiasta. Kun viimein hyväksyin itseni ja tiedostin ongelmani, aloin vitsailemaan läskeistäni. Ihmiset vaivaantuvat, vaihtavat puheenaihetta, heiluttelevat väheksyvästi kättään ja mutisevat jotain ”no et sä oo” Anteeksi mitä? Missä te olitte 12 vuotta sitten?

Älkää ymmärtäkö väärin, musta on ihanaa, että mulla on välittäviä työkavereita ja ystäviä, jotka sanovat niin, mutta huomaan ärsyyntyväni siihen toisinaan. Lähinnä siksi, koska niinä hetkinä koen viime vuodet inhottavana flashbackina. Nyt, kun olen myöntänyt ongelman ääneen ja valmis puhumaan siitä, kohtaamaan sen ja kouluajan traumat, kukaan muu ei halua kommentoida. Se on hämmentävää. Toki kaikki aikuistuvat, eikä välttämättä möläyttele asioita samalla tavalla kuin teini-iän myrskyissä, mutta silti.

Hurjasti itseäni puristelemalla aion tehdä töitä, että saan itseni edes 10kg kevyemmäksi. Näin alkajaisiksi. Nyt olen vetänyt kärrynpyöriä jo kolmen kilon pudotuksista, mitä tapahtuu sitten, kun vaaka näyttää ysin edessä kasia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

46 − 44 =